Kiinteistövälittäjien, aivan kuten kaikkien ammattiryhmien joukosta löytyy myös mätiä omenoita. Valitettavasti nämä ongelmat jäävät usein myyjältä pimentoon. Kuka näkee vaivan etsiä myyjän yhteystiedot ja ilmoittaa hänelle välittäjän huonosta, joskus jopa laittomasta toimintatavasta?
Itselläni epäilyttäviä tapauksia on jokunen tullut vastaan. Yhden asunnon osalta kuulin isännöitsijältä, että kiinteistövälittäjä oli tilannut hetki sitten isännöitsijän todistuksen liitteineen myyntiä varten. Olin tietoinen taloyhtiön tilanteesta ja kiinnostunut ostamaan asunnon, joten soitin välittäjälle heti tehdäkseni asunnosta tarjouksen. Yllätykseni oli suuri, kun välittäjä ilmoitti, että asunnosta oli jo tehty tarjous. Kuka olisi tarjouksen voinut tehdä, kun välittäjälläkään ei ollut vielä papereita hallussaan? Sain kuulla, että välittäjällä oli avoin valtakirja eräältä tuttavaltaan, jonka nimissä hän oli asunnosta tehnyt tarjouksen. Kysyin miten hän suhtautuu, jos teen 500 euroa suuremman tarjouksen ja vastaus oli, että hän tekee todennäköisesti uuden korkeamman tarjouksen. En oikein pitänyt ajatuksesta lähteä huutokauppaan käytännössä kiinteistövälittäjän kanssa, joten jätin asian sikseen. Sen verran kuitenkin tilannetta seurasin, ettei asunnosta koskaan päätynyt myynti-ilmoitusta nettiin tai lehtiin...
Toinen mielenkiintoinen tapaus koski pienkerrostaloa, jonka omistajana toiminut yhteisö laittoi kokonaisuudessaan myyntiin. Hämmästelin ensin nopeaa aikataulua ja myyntimenettelyä; tarjoukset tulisi toimittaa kiinteistövälittäjälle sähköpostilla reilun viikon kuluessa. Tämä ei kuitenkaan ollut se suurin ihmetyksen aihe, vaan myyntiesitteen tiedot. Olin keskustellut talosta parin urakoitsijan kanssa ja minulla oli varma tieto siitä, että putkiremontti ja muutama muu pienempi remontti oli talossa tehty. Myyntiesitteessä kuitenkaan näitä ei mainittu vaan päinvastoin, todettiin putkien olevan alkuperäiset! Luonnollinen selitys löytyi kun keskustelin kiinteistövälittäjän kanssa; hän oli talosta jo kauppoja hieronut parin entuudestaan tutun kiinteistöjalostajan kanssa. Myyntiesitteen "virheillä" haluttiin karsia kiinnostuneet ostajat pois apajilta.
Ominaista näissä molemmissa tapauksissa on, ettei myyjä taatusti tiennyt kauppojen tapahtuvan välittäjän sisäpiirissä, ilman todellista markkinointia tai tavoitetta saada kaupan kohteesta paras mahdollinen hinta. Kiinteistövälittäjä saa toki ostaa asunnon itse tai hänen sukulaisensa sen saa ostaa. Kiinteistövälittäjän ostaessa asunnon itse, ei välityspalkkio saa periä, mutta sukulaisten tai ystävien ostaessa kohteen välityspalkkion saa periä, mutta myyjälle tulee tästä erityissuhteesta ostajaan kertoa. Noinkohan aina kerrotaan?
perjantai 8. huhtikuuta 2011
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Tarinoita asunnon ostosta 2
Toinen tarina asuntoon ostoon liittyen kuvastaa ehkä enemmän kiinteistövälittäjien paikoin heikkoa ammattitaitoa.
Olin tehnyt tarjouksen asunnosta, johon kohdistui lainaosuus. Tarjouksen tein kirjallisesti velattomasta hinnasta, siis kauppahinta + lainaosuus = velaton hinta. Tämä tapahtui ennen sähköpostin vallankumousta, enkä kokenut tarpeelliseksi saada kauppakirjaa etukäteen nähtäväksi, koska välittäjänä kuitenkin toimi yksi maan suurimpia kiinteistövälitysliikkeitä.
Kaupantekotilaisuudessa huomasin ongelman, kauppakirjaan oli kirjattu kauppahinnaksi tuo tekemäni tarjous, siis summa joka oli tarjoamani velaton hinta. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut minun kannalta sitä, että olisin maksanut asunnosta lainaosuuden verran enemmän, kuin mitä olin tarjonnut. Luonnollisesti en tähän suostunut.
Kiinteistövälittäjä oli nopea liikkeissään ja esitteli ongelman myyjälle lähinnä siten, että kyse olisi kirjoitusvirheestä ja lupautui tekemään kauppakirjan nopeasti uudelleen. Välittäjä alkoi myös pohtia pitäisikö lainaosuus, jonka summa oli isännöitsijän todistuksessa jo useamman kuukauden takaa, päivittää vastaamaan nykyistä hetkeä. Koska myyjä oli lainaosuutta lyhentänyt kuukausittain rahoitusvastikkeella ja minun etuni olisi, jos lainaosuutta ei tarkistettaisi (alaspäin vastaamaan oikeaa summaa, vastaavasti nostaen minun maksamaa kauppahintaa), totesin nopeasti, että tuskin me tähän hätään saamme uutta lainaosuussummaa isännöitsijältä, minulle kyllä käy kaupat tuolla lainaosuuden määrällä. Nooh, välittäjä oli hieman ikävässä välikädessä, myyjä ei ymmärtänyt asiasta oikein mitään, mutta välittäjän ammattitaito myyjän silmissä oli pelissä, ei ole hyvää mainosta jos kaupantekotilaisuus joudutaan ottamaan uusiksi välittäjän virheiden vuoksi. Kuinka ollakaan, sovimme että välittäjä tekee nopeasti uudet kauppakirjat, kuukausia vanhalla lainaosuuden määrällä.
Myyjä kärsi tässä siis tappiota kahdesti. Ensin välittäjä oli esitellyt hänelle kaupan esimerkiksi toteamalla, että myyjä saa käteen 40.000 euroa. Nyt kun tuo tarjous olikin 40.000 euroa velattomana ja lainaosuus esimerkiksi 5.000 euroa, väheni yllättäen myyjän saama summa 35.000 euroon. Tämän lisäksi lainaosuuden oikea summa kaupantekohetkellä olisi varmaankin ollut n. 4.700 euroa, eli siitäkin pieni tappio myyjälle.
Koomista tässä oli se, että ymmärsin että välittäjä olisi jossain määrin ollut myyjän tuttava. Mutta sääli on sairautta, minä tein tarjouksen velattomasta hinnasta, jolla asunnon myös ostin. Välittäjän ja myyjän ongelma, jos he eivät olleet sisäistäneet tarjouksen sisältöä.
Olin tehnyt tarjouksen asunnosta, johon kohdistui lainaosuus. Tarjouksen tein kirjallisesti velattomasta hinnasta, siis kauppahinta + lainaosuus = velaton hinta. Tämä tapahtui ennen sähköpostin vallankumousta, enkä kokenut tarpeelliseksi saada kauppakirjaa etukäteen nähtäväksi, koska välittäjänä kuitenkin toimi yksi maan suurimpia kiinteistövälitysliikkeitä.
Kaupantekotilaisuudessa huomasin ongelman, kauppakirjaan oli kirjattu kauppahinnaksi tuo tekemäni tarjous, siis summa joka oli tarjoamani velaton hinta. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut minun kannalta sitä, että olisin maksanut asunnosta lainaosuuden verran enemmän, kuin mitä olin tarjonnut. Luonnollisesti en tähän suostunut.
Kiinteistövälittäjä oli nopea liikkeissään ja esitteli ongelman myyjälle lähinnä siten, että kyse olisi kirjoitusvirheestä ja lupautui tekemään kauppakirjan nopeasti uudelleen. Välittäjä alkoi myös pohtia pitäisikö lainaosuus, jonka summa oli isännöitsijän todistuksessa jo useamman kuukauden takaa, päivittää vastaamaan nykyistä hetkeä. Koska myyjä oli lainaosuutta lyhentänyt kuukausittain rahoitusvastikkeella ja minun etuni olisi, jos lainaosuutta ei tarkistettaisi (alaspäin vastaamaan oikeaa summaa, vastaavasti nostaen minun maksamaa kauppahintaa), totesin nopeasti, että tuskin me tähän hätään saamme uutta lainaosuussummaa isännöitsijältä, minulle kyllä käy kaupat tuolla lainaosuuden määrällä. Nooh, välittäjä oli hieman ikävässä välikädessä, myyjä ei ymmärtänyt asiasta oikein mitään, mutta välittäjän ammattitaito myyjän silmissä oli pelissä, ei ole hyvää mainosta jos kaupantekotilaisuus joudutaan ottamaan uusiksi välittäjän virheiden vuoksi. Kuinka ollakaan, sovimme että välittäjä tekee nopeasti uudet kauppakirjat, kuukausia vanhalla lainaosuuden määrällä.
Myyjä kärsi tässä siis tappiota kahdesti. Ensin välittäjä oli esitellyt hänelle kaupan esimerkiksi toteamalla, että myyjä saa käteen 40.000 euroa. Nyt kun tuo tarjous olikin 40.000 euroa velattomana ja lainaosuus esimerkiksi 5.000 euroa, väheni yllättäen myyjän saama summa 35.000 euroon. Tämän lisäksi lainaosuuden oikea summa kaupantekohetkellä olisi varmaankin ollut n. 4.700 euroa, eli siitäkin pieni tappio myyjälle.
Koomista tässä oli se, että ymmärsin että välittäjä olisi jossain määrin ollut myyjän tuttava. Mutta sääli on sairautta, minä tein tarjouksen velattomasta hinnasta, jolla asunnon myös ostin. Välittäjän ja myyjän ongelma, jos he eivät olleet sisäistäneet tarjouksen sisältöä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)